Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu
Hei, minä olen Satu
- Minulle uskosta puhuminen on oikeastaan aika helppoa. Minä olen luonteeltani sellainen, että minä mielelläni jaan ihmisten kanssa asioita.
- Joskus tulee oikein sellainen tunne, että nyt tästä pitää kertoa ja sitten olen kertonut. Se kertominen on voinut rohkaista jotakin kuulijaa ja hän on puolestaan ehkä uskaltanut kertoa jotakin omastaan eteenpäin ja sen kautta Jumala on taas rohkaissut muita.

Iltarukous ja pyhäkoulu


Satu Kivisaari puhuu uskon asioista usein hyvin henkilökohtaisesti. Uskon tielle hän on kasvanut lapsuudesta asti.
- Iltarukous, pyhäkoulu, kristilliset tavat ovat olleet osa elämääni lapsuuskodista asti. Aikanaan tulivat sitten päiväkerhot, tyttökerho ja rippikoulu. Minä olen kasvanut kiinni seurakuntaan olemalla mukana sen elämässä ja toiminnassa.
- Myös isovanhemmilla oli tärkeä rooli, erityisesti isoäidillä. Hänen kanssaan keräsin rippikouluun kuuluvat merkinnät kirkkokäynneistäkin.

Pyhäkoulun opettajaksi

Rippikoulu ei varsinaisesti ollut mitenkään käänteentekevä, mutta selkeästi yksi osa seurakunnan jäsenyyteen kasvamisessa.
- Kyllä minä rippikouluaikana vakavasti uskon asioita pohdin. Mutta toki riparilla tärkeitä olivat myös kaverit ja isoset.
- Mutta rippikoulun jälkeen rippipappi tuli käymään meillä kotona ja hän kysyi äidiltä ja isoäidiltä, että ryhtyisikö Satu pyhäkoulun opettajaksi. Koulusta tullessani sitten kuulin, että he olivat puolestani tämän papille luvanneet. Niin minä aloin pitää pyhäkoulua omassa huoneessani kylän lapsille. Aikanaan pidin myös tyttökerhoa, ensin apuopettajana ja sitten omaa kerhoa jonkun kaverin kanssa.

Läsnäoloa ja johdatusta

Vaikka Satu Kivisaari on ikään kuin kasvanut uskoon, on elämässä kuitenkin ollut lukuisia hetkiä, jolloin hän on kokenut erityisellä tavalla Jumalan läsnäolon, johdatuksen.
- Elämässä on sattunut asioita, joita joku ehkä sanoisi ihmeiksi. Ja ehkä näistä kokemuksista joku voisi käyttää nimeä uskoontulo.
- Koskaan en ole kääntänyt selkää Jumalalle. Toki on ollut vaikeita tilanteita, jolloin olen kysellyt, miksi nämä asiat tapahtuvat. Olen huutanut Jumalan puoleen ja aina turvautunut Jumalaan.

Opetuslapsena oloa

Satu Kivisaarelle usko Jumalaan on luottamusta, turvautumista, elämistä armon varassa, anteeksiantamusta. johdatuksen varassa elämistä, rakkautta, toivoa, Jeesuksen opetuslapsena oloa, oppimista.
- Johdatus on sellaista turvautumista, luottamusta. Saa kääntyä elämän eri tilanteissa Jumalan puoleen. Hän kantaa ja vie myös läpi vaikeista tilanteista. Eikä toki vain vaikeuksien keskellä, vaan elämässä on paljon iloa ja hyviä asioita ja myös niissä Jumala on läsnä ja johdattaa.
- Koen johdatuksena sen, että Jumala avaa ovia. Hän myös lähettää rinnalle sellaisia ihmisiä, jotka auttavat jaksamaan.

Leima jo tullut

Satu Kivisaari on koko työuransa ollut seurakunnan, kirkon palveluksessa. Usein hän työssään kertoo asioista oman elämänsä ja kokemuksensa kautta.
- Toki tiedän, että kun avaudun omista asioista, olen silloin avoin myös haavoittamiselle. Mutta enää en ole miettinyt sitä, millainen leima tästä kertomisesta minulle tulee. Tai se leima on toki tullutkin. Meidän koti saa olla sellainen paikka, että täällä uskotaan Jumalaan, Jumalan johdatukseen ja rukoukseen.
- Toki aina harkitsen, mitä kerron. Missään tapauksessa en halua loukata kertomisillani ketään. Enkä korostaa itseäni, vaan puhun siitä, miten Jumalan on toiminut elämässä.

Kertomista voi opetella

Tällaiseen kertomiseen Satu haluaisi myös toisia rohkaista.
- On selvää, että kaikki eivät kerro sanoin, joku voi kokea vaikeaksikin sanoilla kertomisen. Mutta Jumalan rakkaudesta voi kertoa monin tavoin, palvelemalla, rukoilemalla, rinnalla kulkien. Tapoja on vaikka kuinka paljon.
- Mutta myös sanoilla kertomista voi opetella. Jumalan johdatuksesta omassa elämässä voi ensin kertoa vaikka kahden kesken jollekin luotetulle ihmiselle. Sellaiselle, josta varmasti tietää, että hän ei sitä tietoa levittele. Tästä kertomisesta saa ehkä rohkeuden kertoa siitä asiasta vaikka seuroissa. Joskus voi toimia myös niin, että seuroissa joku toinen haastattelee ja kyselee.
- Aina voi myös rukouksessa pyytää apua, että Jumala avaisi väyliä uskosta kertomiseen. Hän kyllä avaa.

Satu Kivisaari
  • Syntynyt Alajärvellä. Lapsuus ja nuoruus Lapualla: Kauhajärvellä ja Lakaluomassa
  • Nuorisonohjaajatutkinto Raudaskylän opistossa.
  • Harjoittelupaikka ja sitä kautta työpaikka Kuortaneella.
  • Viimeiset 20 vuotta Alavudella, ensin varhaisnuorisotyössä, sitten lähetyskasvatuksessa ja vielä vapaaehtoistyön ohjaajana.
  • Muutto takaisin Lapualle n. 4 vuotta sitten.
  • 1.3.2015 ELYn työntekijäksi
  • Perheeseen kuuluu puoliso Hannu, ja 3 lasta, joista nuorin kotona, nuorimman kaksoissisko kuoli ennen syntymää.
  • Kaksi lastenlasta
  • Harrastuksena maatilaelämä, liikunta ja teologisia opintoja.
  • Kotona hevonen, poni, koira, lampaita, kanoja, kissoja. Niin ja pässikin vielä.

Takaisin
Viimeksi päivitetty 11.06.2015 09:51