Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Me uskomme
Kirjoittanut Päivi Erkkilä   
Marraskuun alussa vietämme pyhäinpäivää ja uskonpuhdistuksen muistopäivää. Pyhäinpäivänä katsomme iankaikkisuuteen. Samalla ikuinen elämä on kuitenkin jo keskellämme. Se ei ala silloin kun kuolemme. Se on alkanut kasteemme hetkellä ja kirkastuu aina, kun tunnustamme uskomme Jeesukseen Kristukseen. Uskonpuhdistuksen muistopäivänä katsomme taaksepäin 1500-luvun alkuun. Mutta emme jää sinne. Muistopäivän johdannossa kirjoitetaan ”Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistuksen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen”.

Uskonpuhdistuksen muistopäivänä muistelemme sitä, mitä tapahtui pyhäinpäivän aattona 492 vuotta sitten. Silloin Martti Luther julkisti 95 anekauppaa vastaan suunnattua väittämäänsä. Siitä alkoi tapahtumasarja, joka johti mm. oman kirkkomme syntyyn.

Lutherin käynnistämää liikettä kutsutaan uskonpudistukseksi eli reformaatioksi. Reformaatio tarkoittaa jonkin palauttamista entiseen muotoonsa. Myös sana "uskonpuhdistus" tuo mieleen siivouksen, jossa vanha, mutta käyttökelpoinen usko, puhdistetaan siihen kertyneestä kuonasta.

Reformaatio ei siis ole kritiikitöntä uuden perässä juoksemista vaan hyvän, mutta unohtuneen uudelleen löytämistä. Jokaisen kristityn on oltava valmis tällaiseen uudistukseen. Reformaatio on Jeesuksen peräänkuuluttamaa suolana ja valona olemista muuttuvissakin olosuhteissa.

Katolisen kirkon toisinajattelija Hans Küng on maininnut uudistumisen esteiksi kirkossaan:

" …osallistumaton välinpitämättömyys, kirkollinen itsetyytyväisyys, kaikkea uutta vastustava asenne, jähmeä traditionalismi, harhakuvitelmiin perustuva kirkon tilanteen arviointi, pinnallinen, ahdas tai maallistunut kirkko-oppi, toivottomuus." Samoista asioista kirjoitellaan ahkeraan myös meidän kristillisten lehtiemme yleisönosastoilla.

Martti Lutherin tarkoitus ei ollut perustaa uutta kirkkoa vaan uudistaa katolista kirkkoa Jumalan sanan mukaisesti. Augsburgin tunnustuksessa esitelty luterilaisen kirkon oppi korostaa kirkon ykseyttä. "Tämä on pääpiirteittäin opin summa meidän (luterilaisten) puoleltamme. Siinä ei voida havaita mitään, joka poikkeaisi Raamatusta tai katolisesta kirkosta..."

Silloinen katolinen kirkko ei kuitenkaan ollut keskusteluvalmis vaan tyrmäsi uskonpuhdistuksen ajatukset. Lapsi meni pesuveden mukana ja tuosta lapsukaisesta kasvoi protestanttisten kirkkojen joukko: anglikaanit, reformoidut, luterilaiset ja myöhemmin monet muut.

Katolinen sen paremmin kuin luterilainen kirkkokaan eivät ole enää sellaisia kuin ne olivat viisisataa vuotta sitten. Siksi nyt on aika ajatella sitä, mikä meitä yhdistää eikä vain sitä, mikä meitä erottaa. Tärkeä osa meidän yhteistä uskonperintöämme ovat vanhan kirkon uskontunnustukset.

Luterilaisten tunnustuskirjojen alussa ovat ensimmäisinä nuo kolme vanhan kristikunnan tunnustusta: apostolinen, Nikean ja Athanasioksen. Uskontunnustukset ovat syntyneet aikana, jolloin kristikunta ei vielä ollut jakautunut eri kirkkokuntiin. Toki hyvinkin erikoisia uskontulkintoja oli olemassa ja niitä vastaan tunnustukset osittain myös syntyivät. Ne kuitenkin estivät kirkon hajaantumisen.

Kun omassa kotikirkossasi lausut seuraavan kerran uskontunnustuksen, muistuttakoon se sinua siitä Kristuksen kirkosta, joka ei tunne ihmisten tekemiä raja-aitoja vaan jossa me kaikki kristityt olemme yhtä. Isossa katekismuksessa Luther kiteyttää kolmeen lauseeseen sen, mitä uskontunnustus meille antaa: "Isä antaa meille koko luomakunnan, Kristus koko työnsä, ja Pyhä Henki kaikki lahjansa." Siinä on kaikki, mitä me ajalliseen ja ikuiseen elämään tarvitsemme.


Päivi Erkkilä
Viimeksi päivitetty 25.02.2014 09:33