Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu ELY ry Hartauskirjoitus Katse oikeaan suuntaan
Katse oikeaan suuntaan
Kirjoittanut Raili Mäkitalo   
On hyödyllistä välillä tarkastella, mihin päin milloinkin katsomme. Joskus näemme vain sielummekin maisemissa kivikasoja, törröttäviä kantoja, ränsistyneitä rakennuksia, saastuneita rantoja jne. - On syytäkin olla valppaana, ettemme aivan menisi ”rähmälleen” vauhdikkaassa menossamme. Joskus elämänteillä kulkiessa - ainakin jotkut meistä saattavat olla valmiiksi niin ”kipeitä”, ennakoiden mahdollisia kompurointeja, ettemme juuri muuhun osaakaan katsettamme nostaa vapautuneesti kuin ”tuijottaa” vain eteemme kuin muinoinen polkupyörällä ajamaan opetteleva lapsi, joka silmät tarkkana ja kieli keskellä suuta ajoi vikuroiden pitkin soraista tietä. Sitten nähdessään tiellä usean metrin päässä kellottavan kiven lapsi päättää vakaasti mielessään olla ajamatta kivenmurikan päällitse. – Mutta kas kummaa, hetken päästä polkupyörä jysähtää juuri tuohon pieneen kivenmurikkaan, - siitäkin huolimatta, että tietä olisi ollut vaikka muille jakaa. Joka tapauksessa kävi niin, että hetken päästä nokka hyväili vähemmän mieluista soratien pintaa, taisipa siinä tulla muitakin ”runtuja ja rantuja”.  Karvaammiksi tapahtuman muistot tulevat silloin kun jälkiviisaat neuvoen kysyvät: ”Olisiko pitänyt katsella jotain kokonaisuutta enemmän kuin juuri tuota tielle osunutta, yhtä kivenmurikkaa?”  Olisi pitänyt, mutta minkä sille luonnolleen mahtaa…

No, jotkut meistä voivat taas olla aivan ääritapauksia edelliseen verrattuna. – Katseemme kulkee jossain ”pilvissä”, niin ettemme oikeastaan näe mitä ympärillämme tapahtuu, näkyy tai kuuluu. On vain hyvä mieli kuin harakalla, -oli pyry tai pakkanen! – Emme taida katsoa tuolloin rinnalla kulkevan ystävän kanssa samaan suuntaan. – Olemmeko siitäkin syystä yksinäisiä ja hyödyttömiä, vaikka ympärillämme olisi tungokseen asti autettavia? Tätä kyselen.

Tunnet sanonnan: ”kauneus on katsojan silmässä”.  Tämä pitänee myös paikkansa. Joskus elämämme maisemat näyttäytyvät niin rumina, ettemme näe missään hyvää ja kaunista. Emmekä jaksa sen vuoksi innostua toisesta ihmisestä. Tähän liittyen oli opettavaista vierailla hiljattain erään inkeriläisen vanhuksen luona.  Hän kertoi tavanomaista, vaikuttavaa elämänsä historiaa. Siinä häntä kuunnellessa ja katsellessa näin hänen ryppyiset kasvonsa, mutta samalla hänen hymyilevät silmänsä ja huulensa. Olin kuulevinani myös hänen ”sydämensä katseen”.  Elämä oli sittenkin ollut elämisen arvoista ”Jumalan kera”.  Katse oli todennäköisesti jo aikaa sitten suunnattu oikeaan suuntaan. Tätä jäin pohtimaan.

Ruokitun väkijoukon katse oli kääntymässä pois Jeesuksen olemuksen ytimestä. Kansanjoukko tahtoi tehdä Jeesuksesta oman leipäkuninkaansa.  (Vrt. Joh. 6: 14–15) Sen sijaan pieni poikanen taisi nähdä muutakin. Uskon, että hän tarkkasi omien leipäpalastensa kulkeutumista Jeesuksen siunaaviin käsiin ja siitä jaettavaksi istuvalle kansalle. Samalla poika itsekin näki Jeesuksen rakastavat kasvot ja koko olemuksen sekä kuuli eläviä Jeesuksen sanoja! ( Kts Joh. 6: 8- 13)

– Etsitäänhän mekin Jeesuksen rakastavia kasvoja, nähdäänhän Jeesus ristiinnaulittuna, mutta myös ylösnousseena Kristuksena. Samalla kun yhdytään haudalta, kivilohkareiden kupeelta palaavien naisten iloon ja kerrotaan kaikille, että Jeesus elää!  Ja niin mekin saamme elää!

Ympärilläni olevia lapsia viehättää kaulariipuksena oleva pieni, hopeinen kirja, jonka kannessa on kohokuvioinen risti. Olen saanut tuon mukanani kulkevan ”kirjan” avulla kertoa siitä mitä oikeassa, kirjojen kirjassa, Raamatussa oikeasti lukee.  Lapset kuuntelevat kertomustani ja katselevat kirjani hopeisia kansia ja pientä ristiä.

Olen myös lukenut joskus jostain hartauskirjasta kuinka joku lapsi on nimittänyt ristiä ”taivaan mainokseksi”. Kasvoihimme ja rintaamme on kasteemme hetkellä piirretty tuo merkki kuin ”taivaan mainos”, vahvistettu se meitä jokaista varten vedellä ja suljettu Jumalan käskyyn sekä yhdistetty Jumalan Sanaan. Siksi tänään saamme suunnata Jumalaan Sanan ja lupausten perusteella katseemme tuon ristin todelliseen kantajaan ja antajaan. Kasvojemme suunta olkoon tuota ristin merkkiä kohti ja sydämemme katseen suunta olkoon myös tuota ristinmerkkiä kohti. Siten ja vain siten jaksamme työssä ja levossa eteenpäin ja oikeaan suuntaan aina perille asti.

Raili Mäkitalo
Viimeksi päivitetty 25.02.2014 09:33