Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu ELY ry Hartauskirjoitus Kevättä eläen kesää kohti
Kevättä eläen kesää kohti
Kirjoittanut Pekka Knuutti   
Keväällä, jos koskaan, ihminen näkee ja tajuaa ympäröivässä luonnossa enemmän kuin pelkkää biologisten luonnonlakien toimintaa.  Kaunista luontoa katsoessaan voi helposti todeta erään perusmiehen tavoin: "Ei tätä ainakaan kukaan kunnallispoliitikko ole tehnyt.”

Luonnon kauneus ja Luojan käden vaikutus siihen nostetaan esiin myös monissa lauluissa ja sävellyksissä. Monille on tuttu Ludwig van Beethovenin sävellys ”Jumalan kunnia luonnossa”.

Kuulija eläytyy nopeasti musiikkiin ja kuulee ja näkee mielessään Jumalan luomistyöt ympäröivässä luonnossa. Beethovenin sävellys perustuu Christian Gellertin runoon, joka on suomennettuna:

 ”Te taivaat soikaatte kiitosta Herran, Hän Luoja suuri taivaan ja maan.
  Nyt Luojaa merien, mannerten joukot ne kiittää aikaan ijäiseen.

  Ken tähtitaivaalle tuikkehen antaa? Ken suonut päivän paistavan?
  Ken voiman sanalla maailman kantaa?
  Hän Luoja ainoo, armoinen,  Hän Luoja ainoo, armoinen!”

Gellertin runo keskittyy Jumalan luomistyön korostamiseen, kaiken alussa tapahtuneeseen Jumalan työhön. Runon lopussa viitataan myös siihen, miten Jumala kantaa maailmaa edelleenkin ”voiman sanalla”, eli toimii jatkuvasti maailmaa ja ihmisiä ajatellen.
 
Luonnon kauneuden ja Jumalan toiminnan yhdistäminen on yksi tapa kokea Jumalan läsnäolo.

Toisille meistä se on luontainen ja tärkeä osa, toisille vähempimerkityksinen.

”Jumalan kunnia luonnossa” antaa ihmiselle saman osan kuin muulle luomakunnalle, ei mitään erityisasemaa.

Siionin Kanteleen laulu 443 vie asian pitemmälle. Minulle, Tyrväällä syntyneelle, on lapsesta asti ollut tuttu seurakunnan entisen kirkkoherran ja evankelisuuden johtomiehen Johannes Bäckin v. 1886 sanoittama laulu ”Kesä taas palajaa”.

Laulun sävelmä on Primus Leppäsen, ja sen sävelkulku on sen verran mutkikas ja vaihteleva, että vanhat tyrvääläiset vertasivat huonoa kylätietä Bäckin lauluun: ”tie on mutkikas kuin päkki-vainaan virsi”.

Siionin Kanteleen laulu kuvaa aluksi ihmisen ihmettelyä ja kiitosta Jumalan jokakeväisestä luomistyöstä:
”Kesä taas tulla saa, täynnä riemua maa, ovat pakkaset pois paenneet, kedon vaatettavat kukat niin ihanat, Isä uudeksi kaiken sä teet.

Taas nyt kuunnella saan, Miten lintunen maan Laulaa kiitosta korkeuteen, Sinä ihminen myös, Heitä huoles ja työs, liity lauluunsa riemulliseen.”

Mutta sitten laulu kertoo enemmän Jumalan työstä ja armosta: ”Jos on lintusilla Ilo Luojastansa, Luomisvoiman ne tuntea voi. Aihe suurempi sun, lapsen lunastetun, Herran armosta laulusi soi. Isä Poikansa soi, suven taivaisen toi, joka paljoa kauniimpi on kuin on kirkkaus maan, hetken kestää se vaan. Suvi taivaan on loppumaton”.

Pohjolan kesä on lämmin ja saa ihmeellisen kasvun aikaan, mutta Armon aurinko on ylivoimainen, koska se voi sulattaa myös ihmisten jäätyneet sydämet.

Laulu kehottaa uskomaan Jeesukseen, joka on sovitustyöllään ostanut meidät omikseen. Sen vuoksi me saamme Hänen kanssaan päästä nauttimaan sellaisesta kesästä, joka ei pääty syksyyn ja kylmään talveen: ”Katso taivasten maa, meitä nyt odottaa, sinne talvi ei kylmyyttä tuo. Rakas Jeesukseni, tähden kuolemasi. Kesään kauneimpaan päästä jo suo”.

Nautitaan tästä keväästä ja kesästä, hyvät ystävät, ja iloitaan siitä, että saamme lunastettuina kulkea kauneinta kesää kohti.

Pekka Knuutti
Viimeksi päivitetty 25.02.2014 09:37