Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu ELY ry Hartauskirjoitus Kolme tarinanpoikasta
Kolme tarinanpoikasta
Kirjoittanut Kari Kanala   
Tikapuita pitkin taivaaseen

Yön pimeydessä ajatukset eivät jättäneet rauhaan. Jaakobista tuntui, että kotiin ei ollut tulemista. Tai menemistä, hän tunsi että kaikki entinen oli mennyt. Muut varmaan toivoivat hänen pysyvän kaukana, mutta äiti varmasti odotti; ainahan Jaakob oli saanut kuulla olevansa äitinsä lellikki. Ja kyllähän äiti häntä hoivasikin, isoksi pojaksi asti auttoi ja tarvittaessa vaikka valehtelikin tämän puolesta. Niin kuin silloin kun Jaakob sai viekkaudella isänsä siunauksen. Sen, mikä olisi kuulunut isolleveljelle. Toisaalta eihän isoveli ollut koskaan piitannut asioista, esikoisena olo tuntui antavan kaikki oikeudet.

Jaakob valvoi ja koetti saada unen päästä kiinni, pelkkä kivi päänalusenaan. Hitaasti raukeus alkoi saada otetta, vaikka levoton mieli ei jättänytkään rauhaan. Uni oli levotonta: portaat, huimaavan korkeat portaat ulottuivat maasta pilviin, aina taivaaseen saakka. Portaita pitkin kulki valkopukuista porukkaa edestakaisin, ylös ja alas. Jaakob uneksi porukan enkeleiksi ja muukin uni alkoi saada hahmoa. Kuten hänkin, jonka lähellä olon Jaakob oli tuntenut jo aiemmin, koko pakomatkan ajan. Hän puhui outoja sanoja isästä ja papasta, lupauksia menneestä ja tulevasta. Kaikki ei olisi vain tässä ja nyt. Hän saisi siunauksen, ei vain sitä isältä huijattua vaan Jumalan, hänen itsensä siunauksen. Maa olisi Jaakobin ja jälkikasvun.

Säpsähtäen Jaakob heräsi katsoen ymmällään ympärilleen. Ei portaita, ei enkeleitä. Ja silti hän, joka oli puhunut oli lähellä yhä. Ja tulisi olemaan. Tämä on Herran pyhä paikka, tässä on taivas ja tässä on maa. Ja kivi, pään alla ollut kivi, olisi pysyvä merkki ja muisto siitä.

***

Kuiskaaja

Eräällä roomalaisella sotapäälliköllä oli aina vierellään avustaja, jonka tehtävänä oli vähän väliä ilmoittaa:
-    Olet vain ihminen.
Voi kunpa meillä kaikilla näyttelijöillä olisi edes joskus tällainen kuiskaaja.

***

Maksettu (Kalle Vaismaan tarinaa muokaten)

Nuorella miehellä oli elämä ja opiskelut edessään. Köyhän talon poikana hän haki lainaa paikallisesta pankista opintojaan varten. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Syttyi sota ja nuorukainen joutui rintamalle. Lopulta suruviesti tavoitti kodin, jossa pojan isä joutui  surunsa lisäksi lopulta tuskailemaan myös otetun opintolainan myötä.

Isä lähti lakki kourassa pankinjohtajan puheille luvaten, että maksaa ajallaan pojan velan pankille.
Pankinjohtaja tuumasi hetken ja sanoi:
-    Eiköhän se velka ole maksettu jo Kannaksella.

Kuinka usein mekin olemme lakki kourassa Jumalamme edessä, kun voisimme kuulla vapauttavat sanat:
-    Eiköhän se velka ole maksettu jo Golgatalla.

Kari Kanala
Viimeksi päivitetty 25.02.2014 09:36