Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu Blogit Antero Rasilainen Kesäjuhlaterveisiä
Kesäjuhlaterveisiä
Kirjoittanut Antero Rasilainen   
Lämmin kesä on hellinyt kesäjuhlajärjestäjiä. Erityisesti avoimen taivaan alla järjestettävien juhlien tunnelman kannalta on suuri merkitys sillä, sataako vai paistaako. Tänä kesänä on pääsääntöisesti paistanut. Vanhemman väen kannalta varmasti turhankin lämpimästi… Mutta lapset ja lapsiperheet saavat nauttia lämpimistä uimavesistä ja vesileikeistä. Olimme vaimoni kanssa tänä kesänä mukana monilla juhlilla. Varkauteen emme päässet työesteen vuoksi mutta sitten alkoikin ELYn omat kesäjuhlat Hyvinkäällä. Iloiset, evankeliset juhlat. Sanaa ja Siionin kannelta, ystävien tapaamista, kahvia ja makkaraa. Hyvä mieli jäi juhlien järjestäjien puolesta. Seuraavana viikonloppuna oli Sanansaattajien kesäpäivät Jyväskylässä. Huhtasuon kirkko oli toimiva juhlapaikka, niin eri kokoontumisille kuin yhteisiin tilaisuuksiin. Erityisesti mieleeni jäi Seija Uimosen Raamattutunti ja perjantai-illan yhteislauluhetket. Toki osallistuimme myös Laula kanssani tapahtumaan, jonka vetivät Pekka Laukkarinen, Leevi Helo ja Saku-vaari Nurmesviita. Julistus ei ollut esitelmöintiä vaan Kristus keskeistä hoitavaa, kutsuvaa ja armollista puhetta. Oli hyvät juhlat! Samana viikonloppuna ehdimme kotimatkalla myös Lahdessa järjestetyille Kansanlähetyspäiville. Anteeksi vaan, mutta niistä jäi vähän paha maku suuhun… Eikä se johtunut haaleasta grillimakkarasta! Tapasin juhlilla entisen työtoverini vuosikymmenten takaa ja hänellä oli minulle vain yksi asia sanottavana. ”Antsa, Suomen kirkon pahin harha on, että lapsikaste muka pelastaa!” No, niinhän siinä kävi kuten apostoleillekin,- syntyi riita. Ja vaikka sopuisasti lopulta keskustelimme asioista, ei yhteistä tunnustusta kasteen armosta löytynyt. Oikein perus ratkaisukristitty? Ei ole muuta armoa kuin ratkaisun tekijän armo? Olin pettynyt ja harmissani. Sama tunne minulla on aina, kun joku ihminen yrittää ottaa minulta pois sellaista, minkä Jumala itse on minulle antanut. Mielestäni sitä oikeutta ei ole kenelläkään!

Seuraavana viikonloppuna suuntasimme sitten Kiuruvedelle Herättäjäjuhlille. Tilasin perhemajoituksen, joka osoittautui upeaksi omakotitaloksi kaikilla mukavuuksilla! Osallistuimme juhlille koko lauantaipäivän. Iäkkämpi juhlakansa istui arvokkaasti kirkonmäellä penkeillä mutta me nuoremmat otimme rohkeasti lokoisan asennon, levitimme huopamme nurmikolle ja siinä maaten kuuntelimme ja veisasimme, - sen minkä osasimme. Olipa siella paikalla lehtikuvaajakin, joka otti minusta ja vaimostani kuvan makaamassa siinä huovalla, eli jos tälläinen kuva sattuu silmiin niin myönnän olleeni ja osallistuneeni juhliin. Lauantain ohjelmassa oli piispa Riekkisen Raamattutunti, joka oli puhutteleva rohkeudessaan mutta jäi myös mietityttämään. Kenelle armo kuuluu ja mitä tarkoittaa, että Raamatussa kuitenkin on sanat: ”Mene, äläkä enää syntiä tee.” Seuroissa puheita oli useita ja välillä veisattiin Siionin virsiä. Jokunen tuttukin laulu oli ja yksi laulu jäi erityisesti mieleen. Sen kaikki säkeistöt alkoivat sanoilla: ”Olen kastettu…” Kyllä puheissakin oli paljon tuttua, kasteen armoa ja Jumalan uskollisuutta. Sitä odotusta minä en vaan ymmärrä… Mutta ei minun tarvitsekkaan, riittää kun tiedän, keneen uskon ja Sanan lupausten perusteella saan tällaisenani olla autuas Jumalan lapsi. Jos joku toinen uskoo Kristukseen toisella tavoin, sallin sen hänelle, kunhan on Jumalan oma ja kuormienkin kanssa oikealla tiellä, taivastiellä. Vielä yksi muisto, isääni liittyen. Lähtiessämme Kiuruvedelle, isäni muisteli käyneensä siellä seurakuntavierailulla vuonna 1956. Hän kertoi nähneensä siellä sankarivainajien muistomerkin, jossa oli lause: "Taistelimme Karjalassa, kannel soi nyt taivahassa... kiittää Kiuruveden kirkkokansa." Ajatella, isäni näki sen kerran, ja sen jälkeen hän on muistanut sen ulkoa! Minä olen kuullut tuon lauseen varmaan 10 kertaa mutta ei vaan jää mieleen. Isän juuret Karjalassa tekivät tuosta lauseesta tärkeän. Etsimme ystävien kanssa kirkonmäeltä ja hautausmaalta tuota lausetta, kyselimme ihmisiltä, onko kukaan nähnyt mutta heikoin tulkosin. Lopulta päädyimme palaamaan kirkolle, menin kirkkoon sisään ja tapasin eteisessä kirkon oppaan. Kysyin häneltä, tietääkö hän, missä tuollainen lause voisi olla. Hän kehotti kääntymään ympäri ja nostamaan katseen: Tuo lause on kirjoitettuna Kiuruveden kirkon eteisen seinään ulko-oven yläpuolelle. Etsivä löytää, - kirkosta!

Kyllä kelpaa Suomen suvessa nyt lomailla, armon auringon alla miettiä kuulemaansa ja elää siinä toivossa, että vielä lisääkin saa kuulla? Kirkkojen ovet on auki, hiljentymistä ja viilentymistäkin varten. Matka jatkuu...
Viimeksi päivitetty 19.08.2010 07:29