Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu Blogit Antero Rasilainen Siionin kanteleen lempilauluni syksyllä 2010
Siionin kanteleen lempilauluni syksyllä 2010
Kirjoittanut Antero Rasilainen   
 

Vuosia sitten oli myynnissä tarra, joka koristi monen vanhan mutta uskollisen kulkuneuvon takapuskuria tai takalasia: Rämä mutta maksettu! Tuo hyvin suuren hengellisen viisauden sisältämä lause on ollut mielessäni syksyn matkoilla. Viime viikkoina onkin ollut menoja, - ei vain taloudellisia vaan konkreettista paikasta toiseen siirtymistä. Hallituksen syysseminaari Perheniemessä, matka Venäjän Karjalassa, tilaisuuksia Pohjanmaalla. Ystäväni kertoi, kuinka hänellä on tapana laittaa viesti, kun matkalta on tultu kotiin. Tuo viesti on lyhyt: Ehjänä perillä. Nuo sanat ovat puhutelleet syksyn pimeillä teillä ja ensimmäisillä liukkailla. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut mutta aina olen saanut kiitollisena todeta: Ehjänä perillä. Tämä ajatus on tuttu Siionin kanteleen laulusta 460. Laulun 4 ensimmäistä säkeistöä päättyvät lauseeseen: ”vie taivaaseen.” Viidennessä säkeistössä on Kristuksen lupaus: vien taivaaseen ja viimeinen säkeistö on huipennus, ollaan perillä ja laulu päättyy sanoihin: …saan nähdä silloin, veit taivaaseen.”

 

En allekirjoita teologiaa, joka opettaa Jumalan antavan ihmiselle kaikkea hyvää hänen uskonsa mukaan. Onpa kyse menestysteologiasta tai kunnianteologiasta, vierastan ihmisen omaa osuutta siihen hyvään tai pahaan, jota maailmassa tapahtuu. En myöskään usko fatalismiin, siihen, että ihminen on kohtalon armoilla, mutta olen kyllä realisti. Elämme riskiyhteiskunnassa, jossa mitä vain voi tapahtua missä vain ja kenelle vain. Tämä ei sulje pois kokemusta Jumalan läsnäolosta, huolenpidosta ja sallimuksesta. Uskon Jumalan kaikkivaltiaaseen johdatukseen ja läsnäoloon silloin, kun koen sen, aistin sen tai yhtä lailla silloin, kun ymmälläni joudun painamaan pääni. Ei Jumalan läsnäolo ole riippuvainen siitä, näenkö sen, tunnenko sen tai edes siitä, uskonko siihen.

 

Meillä on halu tehdä uskosta Jumalaan näkyvä, koettava ja tunnettava asia, olemme rationalisteja, pyrimme järjellä selittämään ja ymmärtämään sen, mitä ympärillämme tapahtuu. Ajattelemme, että on helpompi uskoa kun ymmärtää, kun käsittää, mitä Jumala tekee ja miten Jumala toimii. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kuitenkin toteaa: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr.11:1. Usko on todellinen mutta Jumala ei suostu meidän taivuteltavaksemme. Me emme ojenna Jumalaa toimimaan meidän tahtomme mukaan vaan Jumala taivuttaa meitä taipumaan Hänen tahtonsa alle. Siinä koulussa ei ihminen tahdo pysyä ehjänä! Jumala särkee. Ei särkemisen ilosta vaan muovatakseen jotain sellaista, jota Hän haluaa käyttää. Lauri Thurén piti viime kesänä puhuttelevan Raamattutunnin Sanan Suvipäivillä. Hän puhui ”pikaliimakristityistä” jotka ilmestyvät paikalle pikaliimatuubit kourassaan, kun joku savinen astia on mennyt rikki. He haluavat korjata liimalla tuon särkyneen ihmisen. Ikään kuin Jumalalle olisi tapahtunut vahinko, virhe. Ei, siitä ei ole kyse kun ihminen särkyy, kun matka katkeaa, kun onnettomuus kohtaa. Silloinkin ihminen saa luottaa hyvän Jumalan läsnäoloon ja huolenpitoon. Vaikka inhimillisesti ei käynyt hyvin, iankaikkisuusnäkökulmasta saattoi käydä oikeinkin hyvin?

 

Ehjänä perillä, - matkaan lähtiessä se on rukous: pääsisipä taas ehjänä perille, kotiin ja perille päästyä se on kiitosrukous: Jumala varjeli, armo riitti, olen kotona, ehjänä perillä. Tätä tarkoittaa evankelisessa liikkeessä tuttu sanontamme: Kastettu, lunastettu, lunastettuna autuas. Kristuksen verellä lunastettuna päästään Kotiin! Ja silloin voi todeta: Ehjänä perillä.

Viimeksi päivitetty 11.11.2010 08:26