Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Syyslomalla
Kirjoittanut Antero Rasilainen   

Olipa mukava viikko, toiset sanovat, että oli ”ykkösluokan” matka. Olimme nimittäin vaimon kanssa kahden lomamatkalla, semmoisella mökkilomalla. Kainuun korkeudella ei ollut vielä lunta maassa mutta pikku pakkanen ja kuiva keli, kyllä sekin meille kelpasi. Samoin takkatuli, kynttilät ja rauhallinen musiikki, olimme hyvässä hoidossa, ulkoilimme välillä ja lepäsimme. Takana onkin monenlaista matkaa, tilaisuutta, kokousta, kirjettä ja puhelua syksyn kuukausina. Tekniikka on kehittyneempää kuin ihmisen kroppa: kännykästä ja kannettavasta tietokoneesta kuuluu piippaus ja tulee muistutus: akku loppu, lataa akku. Tällainen muistutus on terveellinen myös meille työläisille. Lataa akku. Ystäväni Pertti Laaksonen Orimattilasta usein kirjeittensä lopuksi muistuttaa: ”Tähän asti on Herra auttanut.” Niin, ja kun tiedämme, että monen muutoksen keskellä missä elämme, yksi on kuitenkin pysyvä.  ”Minä olen sama, sanoo Herra.” Se antaa turvallisuuden ja rohkeuden jatkaa huomiseen. Turvallisuuteen kuuluu myös pyhä huolettomuus ja lepo. Se, että ei kerta kaikkiaan tee yhtään mitään, vain lepää, kuuntelee hiljaisuutta, nauttii tai ainakin opettelee nauttimaan elämästä.

 

Olimme Sotkamon kirkossa messussa ja messun jälkeen seurakuntatalossa kirkkokahveilla. Seurakunnan kappalainen tuli pöytäämme ja esittäytyi. Hän totesi, että me olemme ainoat ihmiset, joita hän ei tunne tässä salissa, oletteko uusia seurakuntalaisia? Esittäydyin myös ja sain hieman kertoa Elystäkin. Sotkamo ei ole evankelisuuden vahvaa kannattaja aluetta, yksi evankelinen siellä kuulemma kuitenkin on ja toista epäillään… Mutta tuo tapa lämmitti, seurakunnan pappi tuntee omansa ja kun ei tunne, tulee ja ottaa yhteyttä. Tätä tapaa soisin toteutettavan kaikissa kirkoissamme. Ja hyvä olisi tietysti tulla tutuksi kirkon ulkopuolellakin.

 

Me opetamme, että messu on kaiken hengellisen elämän keskipiste. Siksi sen pitäisi yhdistää seurakuntaa, olla voiman- ja siunauksen lähde jotta jaksamme arjen kiireen ja paineiden ja ahdistustenkin alla. Tätä herätystä toivoisin kirkkoomme: niin jäsenille kuin messun toimittajille. Otetaan messussa käynti tosissaan, osallistutaan, kommunikoidaan ja sanotaan ääneen, aamen, aamen. Että olisi yhteys, niin toinen toisiimme kuin Jumalaankin. Tämähän on kipeä asia meille kirkossamme, - ehtoollisyhteyttä ei ole kaikkien jäsenten välillä. Eikä ehtoolliselle voi eikä saa ketään pakottaa. Se on armoateria, anteeksiantamuksen ja Kristuksen kohtaamisen paikka.

Tehdään työtä sen eteen, että kynnys on matala ja pöytä kaikille avoin: ”Kaikki saavat tulla, armoa omistamaan, mitä syntiä ollut on sulla, se anteeksi nyt annetaan. Kaikki saavat jatkaa, kulkuaan nyt iloiten, Herra kanssamme käy samaa matkaa, Hän oppaamme on ikuinen.” SK 116: 1,6

Turvallista matkaa syksyn pimeille teille, Herra kanssamme.

Viimeksi päivitetty 19.11.2010 12:40