Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Petyin
Kirjoittanut Antero Rasilainen   
Kirjoitin palstaani varten kirjoituksen, ja kerroin siitä viisaalle vaimolleni. Lyhyen ohjeistuksen jälkeen poistin osan kirjoituksestani. Rouvani totesi, että älä kirjoita ikävää kirjoitusta, tee semmoinen positiivinen. Ja minä tein, yritin ainakin. Anteeksi jos ja kun pettymyksen tunne kuitenkin tulee kirjoituksesta esiin. Tunne oli kuitenkin vahva ja todellinen. Kerron, mikä oli pettymyksen syy.

Kahden tenorin, Lasse Riutamaan ja Reijo Ikosen muodostaman Tenorissimon joulukonserttikiertue ”Oi jouluyö” on meneillään eri puolilla Suomea. Seurasin netistä heidän ”keikkakalenteristaan” mikä olisi meitä lähellä oleva konsertti. Päätimme rouvan kanssa tehdä retken aina Turkuun asti tuon konsertin takia. Odotukseni olivat korkealla, tunnustaudun Il Divo lauluryhmän faniksi ja odotin illalta paljon. Kaksi huipputenoria ja tasokas säestys, odotettavissa on upea ilta!

 

Olimme paikalla Turun Martin kirkossa jo tuntia ennen konsertin alkua, vahtimestari oli ovella ja hämmästeli kun niin aikaisin tulimme, - ”yleensä ihmiset tulevat tuossa varttia vaille” hän totesi. Kysyin, missä on lipunmyynti ja hämmästys muuttui ystävälliseksi hymyksi. ”Ei tänne mitään lippuja myydä…” "Jaa, ilmainen konsertti, onpa mahtavaa" ajattelin mielessäni. "Tulee varmasti kirkko täyteen!" Kävelimme hetken raikkaassa pakkassäässä ja sitten tulimme sisään kirkkoon. Kirkossa oli vielä tilaa ja menimme aivan etuosaan, halusin kuulla ja nähdä esiintyjät läheltä.

 

Odotimme penkissä istuen ja väkeä tuli kirkkoon. Hieman ennen kuin kello oli 19.00, 12  vapaaehtoisen lauluryhmä tuli kirkon etuosaan ja aloitimme yhteislauluilla. ”Joululauluja, onpa mukava aloitus konsertille” ajattelin. Sitten tuli puheita, rukousta ja lisää laulua, epäusko iski, olemmekohan me oikeassa kirkossa! Lähes tunti oli kulunut kun illan vetäjä totesi, että Lasse Riutamaa on sairastunut ja tänään ei ole konserttia. Toinen solisteista on kuitenkin paikalla ja hän laulaa muutamia lauluja. Voi miten petyin. Miksi ei ilmoitettu etukäteen, jo ovella. Eipä sieltä etupenkistä kehdannut lähteä kesken pois. Niinpä ei auttanut kuin istua hiljaa penkissä. Kuuntelin ja ihmettelin. Jossain vaiheessa minulle selvisi, että tämä ei ole tarkoitettukaan Tenorissimon konsertiksi vaan kyseessä on ylistys- ja parantumisilta! Tenorissimon piti vain esiintyä tässä illassa… Kuten kirjoitin, pois emme kehdanneet lähteä. Istuimme siis konkreettisesti, ja lienemme olleet ainoat, muut nousivat seisten ylistämään niin laulujen kuin puheiden aikana. Ohjelmaa kesti 2 ja puoli tuntia, ja mielessäni myllersi. Mitä tämä oikein on?

 

En todellakaan halua loukata illan esiintyjiä, vilpittömiä kristittyjä, Jeesusta kehuttiin ja Raamatun arvovaltaa suitsutettiin. Ihan oikein. Lauluryhmä oli upea, vapaaehtoisia, rohkeita kristittyjä, jotka antoivat omat lahjansa Herran palvelukseen ja todistukseksi.  Mutta koin sydämessäni, että ei se ollut minun paikkani, en tuntenut oloani kotoisaksi, - lukuun ottamatta Reijon upeita lauluja!

 

Mitäkö vierastin? No sitä parantumisiin liittyvää keskeistä roolia tuossa illassa. Yhdeltä parani alaleuassa ollut ientulehdus, toiselta nilkkakipu, yhdeltä selkäkipu ja yhdeltä rintakipu. Ja niin edelleen. Ja mikäpä siinä, hyvä niin, jos ihminen niin kokee, että Jumala auttaa, koskettaa ja parantaa. Mutta kun se kipu sydämessäni on suuri: eivät kaikki parantuneet, eivät kaikki parane. Tiedän, että samaan aikaan kun me ”puuhastelemme” omassa kirkossamme pienessä piirissämme, maailmassa kuolee lapsia nälkään, janoon, tuhkarokkoon, aidsiin, koleraan, kylmyyteen ja vaikkapa tapaturmissa.… kuinkahan monta tuonkin tilaisuuden aikana. Ja me puuhastelemme, - niin koen, Jumalan kanssa, joka poistaa ihmiseltä ientulehduksen!

 

Tuntuu niin pahalta, missä on terve opetus sairastamisesta? Opetus Jumalasta, joka automaattisesti tai ihmisen uskosta riippuen parantaa kaikki sairaudet tässä ajassa ei ole Raamatun mukaista. Ei se ole totta. Ei täällä ajassa. Vasta taivaassa. Puhe siitä, että sinä parannut jos uskot on armotonta, se on käskysana kuolleelle: nouse ja käy. Vain Jumala voi tuon ihmeen tehdä. Ihmisen suusta sanottuna se on lain vaatimusta. Ja aivan yhtä lailla kun Jumala voi parantaa uskovan, Hän  voi parantaa ateistin tai epäuskoisen ihmisen. Riippumatta ihmisen uskosta tai kyvystä ymmärtää Jumalan voimaa ja salaisuutta.

 

Mitä usko siis on? Jostain esiin kaivettava luja puristus ja yritys? Itsensä parantamistako? Palkitseeko Jumala ihmisen, jonka usko ansaitsee parantumisen? En usko ja rohkenen sanoa, ei palkitse.  Eikö usko ole Jumalan antama lahja, jonka varassa saa olla luottavainen silloinkin kun oma usko horjuu ja epäilykset täyttävät mielen. Eikö silloinkin Jumalan armo ole ihan sama. Armo, joka nostaa, kantaa ja pelastaa. Vaikket ole terve, vaikket ole parantunut, Jumalan armo ei muutu. Ja jos olet saanut armon parantua, kiitä Jumalaa, et ole saanut ansiosi mukaan vaan Kristuksen ansion mukaan.

 Kuoleman kohtaamiselta yksikään meistä ei välty. Eiköhän Jumala valmista montaa meistäkin juuri sairauksien kautta luopumaan tästä näkyvästä, ojentautumaan siihen, mikä meitä odottaa ajan rajan tuolla puolen, kun synti, kuolema ja sairaudet ovat taakse jäänyttä elämää. Niin, kuolemalta ei välty kukaan, ellei… Tule Herra Jeesus
Viimeksi päivitetty 10.01.2011 10:09