Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu Blogit Antero Rasilainen Vuoristoradalla?
Vuoristoradalla?
Kirjoittanut Antero Rasilainen   

Eletään joulukuuta ja etelän mailla en ole nyt ollut, Linnanmäkikin on kiinni, missä siis vuoristorata? Se on lähempänä kuin uskotkaan, se on omassa sydämessä. Vai osaatko sinä hallita tunteitasi? Iloja, suruja, kiitollisuutta ja pettymyksiä. Ne tulevat ja menevät. Ja niiden keskellä olen saanut tänä syksynä elää ja tehdä tuttavuuttakin.

Kun vuoristoradalla vauhti kiihtyy ja sisimmässä oikein ”velloaa” on halu hypätä pois kyydistä. Tai ainakin sitä odottaa, että loppuisipa tämä kyyti pian. Kukapa meistä haluaa voida pahoin, sairastaa, olla työttömänä, kaivata lastaan tai vaikkapa nähdä nälkää? Ei sitä osaa valita, se annetaan. Eikä tästä kärsimisen armosta osaa kiittää, - en minä ainakaan. Mieluummin olisin aina terve, kiitollinen ja iloinen. Ja itse asiassa, kun mietin omaa elämääni, niin eihän tuo edellä oleva koskekaan itseäni! Olen terve, perheenä olemme saaneet armon olla yhdessä, ihmissuhteet on kunnossa, on työtä, mahtavat työkaverit ja työyhteisö, ulkoisesti siis kaikki on hyvin. Niin, mutta olenkin opetellut apostoli Paavalin opetuksen mukaisesti: ”…ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa.” 1.Kor.12: 25-2

 

 

Ei totisesti ole helppoa katsoa vierestä kun toinen kärsii. Siinä huomaa, kuinka vaikeaa, - jopa mahdotonta on elää Jumalan sanan opetuksen mukaisesti. Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa…” Gal.6:2-5 Jokaiselle tämän ajan kuorman kantajalla, niin lähellä olevalle kuin kaukaisellekin haluan pyytää voimia ja kärsivällisyyttä. Vaikka kantamasi risti painaa, saat luottaa siihen, että Hänen ristinsä kantaa sinua. Olet hyvässä turvassa, sinä Jumalalle rakas, kaikki on hyvin.

 

Ja voi sitä lasten riemua, kun saa olla vuoristoradan junan kyydissä! Mikä ilo ja riemu, jännitystä ja vauhdin hurmaa. Sitä iloa olen saanut kokea tämän syksyn aikana. Ystävien ja vieraampienkin kanssa. Viimeeksi Venäjän Karjalassa. Kertomista olisi paljon, mutta kerron tässä vain muutaman ilon hetken. Olimme Kemin kaupungin kulttuuritalossa lasten joulujuhlassa. Ohjelma oli korkeatasoinen, lasten ilo oli todellinen, he nauttivat esiintymisestä ja se näkyi ja kuului. Ilmapiiri oli vapautunut, mutta kohokohta oli, kun tilaisuuden juontaja alkoi kertoa, miksi joulua vietetään. Niin, Venäjän maalla, kaupungin järjestämässä juhlassa meille kerrottiin, kuinka jouluna Jeesus Kristus syntyi maailmaan! Voi mikä riemu täytti sydämen. Oli helppoa mennä tuomaan Kemin seurakunnan tervehdystä tuohon juhlaan. Ilmapiiri ratkaisee paljon. Niin kodissa, työpaikalla kuin vaikkapa urheiluseurassa. Voi kun osaisimme luoda vapaan ja avoimen ilmapiirin, niin että se ilo, joka meillä on Vapahtajamme läsnäolossa ja iankaikkisessa autuudessa ei jäisi piiloon vaan saisi heijastua todistukseksi muille.

 

Nyt on edessä tasainen jakso, liekö kiipeämistä huippua kohti vaiko muuten vain tasaisempi suoran pätkä. Nautin siitäkin. Onhan se mukvaa olla kyydissä ja katsoa, mitä tuleman pitää. Jarrumies on erikseen… - Hän pitää huolen, että vaunu pysyy radalla ja matkustajat kyydissä. Siis hyvää matkaa itse kullekin elämän vuoristoradalla, yritetään jaksaa ja jopa nauttia ja kiittää.

Viimeksi päivitetty 26.01.2012 15:14