Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu Blogit Antero Rasilainen ”Paha moka”
”Paha moka”
Kirjoittanut Antero Rasilainen   

 

Ei ollut ensimmäinen kerta, - eikä viimeinen, mutta taas se tuli tehtyä. Paha moka.

Tampereella vietettiin yhdistyksemme 4-vuotisjuhlia. Lauantaina oli jäsenistölle suunnattu yhteisen keskustelun ja pohdinnan paikka. Yhdistyksemme on syntynyt ikään kuin alhaalta päin, ja halusimme kuulla, mitä jäsenistömme ajattelee tässä tilanteessa. Mitä on koettu, mitä haluamme yhdessä olla tekemässä Jumalan valtakunnan hyväksi. Oli raskas mutta hyvä päivä. Sitten koitti sunnuntai. Menimme rouvan kanssa messuun hyvissä ajoin, olin luvannut käydä sakastissa varmistamassa, onko avustajia tarpeeksi. Rouvani jäi istumaan kirkon penkkiin kun kävelin kohti alttaria ja sakastia. Lukupulpettiin tuli samaan aikaan ystäväni, jonka kanssa vaihdoimme muutaman ajatuksen edellisestä päivästä ja edessä olevasta juhlasta. Sitten menimme yhdessä sakastiin.

Kaikki oli kunnossa, papistolla albat päällä ja avustajia riittävästi. Sain siis palata kirkonpenkkiin. Paitsi että matkani keskeytettiin. Erään penkin reunassa istuva rouvashenkilö nousi sen verran, että sai hihastani kiinni ja pysäytti minut. Hämmennyin, koska en tuntenut häntä. Ja sitten sain kuulla ”kunniani”. ”Kuule poika, teit tosi pahan mokan!” Oli hämmentynyt ja yhtä kysymysmerkkiä ja odotin, että rouva jatkaisi. Eikä kauaa tarvinnut odottaa. ”Sinä ja ystäväsi ette kumpikaan ole pappeja, te juttelitte äsken alttarilla. Se on pyhä paikka. Tosi paha moka.” Yritin selittää, että ai, en minä mielestäni ollut alttarilla vaan lukupulpetin vierestä suoraan kulkemassa sakastiin. Ei auttanut. Kyllä te olitte alttarilla. Ja niin jouduin vain toteamaan, että anteeksi, tarkoitukseni ei ollut loukata teitä, en ymmärtänyt, että te voisitte kokea minun loukkaavan alttarin pyhyyttä. Rouva leppyi hieman ja totesi, että, että saat anteeksi. Ja jatkoi vielä: ”mutta oli se tosi paha moka!”

Niin, pari asiaa jäi vaivaamaan tuossa kohtaamisessa. Ensimmäinen on se, että huomaan, kuinka suuri tarve minulla on selitellä. Perustella tekemisiäni, en tehnyt sitä tahallani. Jos olen loukannut toista, jos olen rikkonut Jumalaa ja lähimmäistäni vastaan, mitä väliä sillä on, että en tehnyt sitä tahallani. Toinen odottaa minulta anteeksipyyntöä, miksi selittelisin, miksen vain pyytäisi anteeksi. Sillä mitä tapahtuukaan, - tai ainakin pitäisi tapahtua sen jälkeen kun synti on tunnustettu ja pyydetty anteeksi. Se on saatu anteeksi eli unohdettu. Tai ainakin sen pitäisi olla unohdettu. Sitä ei siis enää ole. Siksi olisin halunnut sanoa tuolle rouvalle viimeisen kommentin:” mutta oli se tosi paha moka!” jälkeen: Ai mikä moka? Jos kerran annetaan anteeksi niin annetaan sitten kunnolla, ettei tarvitse jälkeenpäin muistella, riittikö se anteeksiantamus peittämään ihan kaikki synnit ja rikkeet. Joka on saanut paljon, voi myös antaa paljon. Ja on meillä rikas isä, kaikkien hyvien lahjojen antaja, opetellaan siis antamaan ja jakamaa ennen kaikkea Hänen omastaan. Iloista mieltä nyt, kun lähdemme seuraamaan Vapahtajamme jalanjälkiä kohti Golgataa. Siellä meille osoitetaan, mitä on pyyteetön itsensä antava rakkaus. Siunattua hiljaista viikko sinulle. 

 

Viimeksi päivitetty 15.08.2012 19:27