Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu Blogit Antero Rasilainen ”Nyt polvillemme…”
”Nyt polvillemme…”
Kirjoittanut Antero Rasilainen   

Otsikko on otettu kirkkovuoden lopun aikoihin liittyvistä virsistä, - ja onhan tuo laulu Siionin kanteleessakin. Erityisesti minua puhuttelee tänään tuon laulun viimeinen, viides säkeistö ja sen viimeiset sanat:Nyt armon aika on. Nyt polvillemme! Ja Vapahtaja saakoon kiitoksemme.”

Voi kun osaisi pukea sanoiksi niitä ajatuksia, kokemuksia, tuntemuksia ja tunnetiloja, joita olen viime viikon lopun aikana ja jo sen jälkeenkin kokenut! Ilon ja itkun välimaastossa on menty, ja hyvä niin. Olemmehan tuntevia ihmisiä, onhan se upea tunne, kun saa kiittää, kun mieli on hyvä ja tyyni, mutta yhtä lailla, voi kuinka toisen olkapää, lämpimät sanat tai pelkkä katse voi lohduttaa ja hoitaa. Kiitos Ystävät teille kaikille, jotka teille meille Kurikassa juhlat. Monia tapasinkin juhlilla, mutta nyt ajattelen myös teitä, jotka ette syystä tai toisesta päässeet mukaan, mutta olitte kirjaimellisesti ”hengessä mukana.” Esirukouksenne kantoivat, juhlia siunattiin, kaikki sujui hyvin. Ja mikä tärkeintä, evankeliumin kutsuva, hoitava ja kohti käyvä sana oli keskellämme. Kuulin monia hyvin puheita, Raamattuopetus oli keskeistä julistusta Kristuksen ristintyön äärellä. Sana hoiti, ehtoollisen sakramentti kosketti konkreettisesti.

Ja taas päädyn tässäkin kirjoituksessani ehtoollispöytään… Paavalin tavoin pitää todeta, että samoista asioista kirjoittaminen ei minua kyllästytä, - toivottavasti lukijoilla on sama mieli?

 

Niin, sekä lauantaina että sunnuntaina juhlilla oli ehtoollisen vietto. Halusimme molemmista juhlapäivistä niin täydellisen kokonaisuuden kuin vain yhteen päivään mahtuu. Evankeliumin julistukseen kuuluu keskeisenä osana luottamus Pyhän Hengen läsnäoloon ja toimintaan, ja Hänen työtään on uskon syntyminen, säilyminen ja uskossa kasvaminen. Kurikan kirkossa oli siis ehtoollinen, kaksi jakoparia oli alttarilla ja kaksi paria kirkon ovilla. Molemmissa oli miespappeja ja naispappeja, eli ehtoollisen nauttimispaikkaan ei vaikuttanut se, mistä pisteestä ehtoollisen kävi vastaanottamassa. Mutta huomasin itsekin olevani tässä asiassa ”konservatiivinen” tai ainakin edustan perinteistä tapaa. Eli halusin nauttia ehtoollisen pääalttarilta, polvistuen Herran pöytään. Aivan yhtä todellinen oli se ehtoollinen, jonka monet nauttivat näistä sivupisteistä, mutta itselleni (ja rouvalle myös) on tärkeää saada polvistua. Niin kauan kuin vain polvet sen kestävät… Varmaan kyse on myös siitä kirkon perinteisestä opetuksesta, että ehtoollispöytä on puolikaari kirkon puolelle ja se jatkuu näkymättömänä kaarena alttarin puolelle. Olemme osallisia yhteisestä ehtoollispöydästä edesmenneiden pyhien kanssa.

 

Nyt polvillemme. Niin, siinä on hyvä pysähtyä, hengähtää ja hiljentyä, kiittää ja pyytää, - niinhän Lutherkin yksinkertaisesti opettaa rukouksesta. On kaksi asiaa, joita hän rukoilee. Ensin hän kiittää siitä armosta, jonka hän on saanut vastaanottaa, kokea ja ymmärtää ja toiseksi hän pyytää sitä lisää! Nyt on kiitollinen mieli, Herra on hyvä, asiat on hyvin, ja vaikka eivät olisikaan niin eivät kai nekään murehtimalla parane? Siis siunausta sinun kesääsi, niin polvistumisiin kuin ylösnousemisiin. Herra on hyvä ja hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

 

 

Viimeksi päivitetty 15.08.2012 19:32