Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu Blogit Antero Rasilainen Eestissä helteessä ja vilussa...
Eestissä helteessä ja vilussa...
Kirjoittanut Antero Rasilainen   

Eestissä kirkkokalenteri kertoo loppiaisesta ”Kolmen kuninkaan päivänä”. Olimme työtoverini Railin ja Heidi Luukkasen ja Ulla Kakkosen kanssa kolmen päivän ajan pitämässä seminaaria Kiteen evankelisen opiston yhteistyökoulun kanssa Eestin Juurussa. Kielitaidon puute tuo aina omat haasteensa, mutta vahva työnäky, rohkeus, ilo ja into korvaavat tätä inhimillistä vajavuutta.

Opetimme seminaarissa kahden päivän aikana Raamatun käyttöä lapsityössä. Osa oppilaista tunsi Raamatun kertomuksia, osa kuuli niistä ehkä ensimmäisen kerran elämässään! Mutta hämmästyin uudestaan ja uudestaan, kuinka nuo oppilaat innostuivat, tempautuivat mukaan, kun Raili opetti askartelua, Raamatun kertomuksia, erilaisia tapoja opettaa lapsille Raamattua. Heidi toi opetukseen oman asiantuntemuksensa ja kertoi erilaisista oppimistavoista. Esimerkit olivat ymmärrettäviä, viesti meni perille.

Seurakunnan kirkkoherra Tauno Kibur on sympaattinen kristitty. Ensikohtaamisesta alkaen hänestä heijastui nöyryys ja vaatimattomuus, hän haluaa olla seurakunnan palvelija. Palavien suitsukkeiden tuoksu pappilan olohuoneessa, ikoneita eri seinillä ja taustalla soivat Taize-yhteisön laulut toivat oman hengellisen ilmapiirinsä tuossa pappilassa vieraileville. Mutta kaksi kokemusta tuon upean seminaarin lisäksi olivat ylitse muiden, ja ne haluan tässä jakaa teidän lukijoiden kanssa.

 

Lauantai-iltana ohjelmassa oli ulkoinen ja sisäinen puhdistautuminen.

Ensimmäinen kokemus oli Taunon lämmittämä sauna. Tauno heitti kiukaalle muutamia yrttejä, joiden tuoksu täytti saunan. Keskustelimme hiljaa, ikään kuin odottaen. Sitten Tauno otti isäntänä kaksi vastaa ja kysyi, sopiiko, että hän vastoo minut. Ja voi mahdoton mikä kokemus! Saman kokemuksen olen saanut Pietarin lähellä Keltossa, kun ystävämme Viljami kylvetti meitä suomalaisia vieraita. Palveleminen on jalo taito, ja sen Tauno osasi. Rukouksen henki oli läsnä myös saunan lauteilla.

Saunan jälkeen matkamme jatkui Juurun seurakunnan kivikirkkoon. Kello oli ilta kahdeksan, kun astuimme pimeään, ja kylmään kirkkoon. Voitte uskoa hämmästykseni, ulkona oli -2 astetta ja kirkossa ehkä -5. Ja sinne me menimme penkkiin istumaan. Sytytimme kynttilöitä ja aloimme laulaa. Taize-lauluja, viroksi ja latinaksi. Ja laulujen välillä Tauno rukoili ääneen. Hengitys höyrysi kun lauloimme ja hyräilimme mukana. Olipa mukava istua aivan Railin vieressä, se lämmitti! Tilaisuus kesti noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen kokoonnuimme kirkon käytävälle ja kiitimme ja hyvästelimme. Jos joku Suomessa halaakin tuttavan tavatessaan, niin tämä halaus oli hartaampaa. Siihenkin liittyi hetken rukous. ”Kiitos Taivaan Isä tästä ihmisestä, Jumala kuulee rukoukset, Hän tuntee sinut ja sinun asiasi, jäädään Taivaan Isän haltuun.” Nämä sanat lausuin jokaiselle tuon halauksen kestäessä. Se oli konkreettisen kiireetön kohtaaminen, rukoushetki sekin.

 

Sain jälleen kerran vahvistusta sille, että me suomalaiset kristityt emme kuitenkaan osaa tai tiedä vielä ihan kaikkea. Meidän tapamme tehdä asioita eivät ole välttämättä niitä ainoita oikeita. Jos matkalle lähdetään vain sillä mielellä, että me menemme opettamaan ja jakamaan omastamme, pakkaamme lähteissämme repun täyteen ja sitten tyhjennämme sen paikan päällä, niin tulemme takaisin tyhjän repun kanssa. Me koimme uskonyhteyttä, saimme oppia toisiltamme, eikä oma reppu ollut tyhjä kotiin palatessa. Paljon hyviä asioita oli tarttunut matkaan. Jumala antakoon siunauksensa Viron kirkolle ja Juurun seurakunnalle sekä KEKO koulun (ja pian toivottavasti myös Elyn!) tukeman koulutuksen etenemiseksi. Se on lähialuelähetystyötä parhaimmillaan!

Viimeksi päivitetty 16.01.2013 15:24