Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu Blogit Antero Rasilainen Työpaikkana hautausmaa
Työpaikkana hautausmaa
Kirjoittanut Antero Rasilainen   

Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli Kouvolan seurakunnan hautausmaa. Toimin puistotyöntekijänä, ja palkkaakin sain, muistaakseni 7 markkaa tunti.

Yksi asia tuosta kesätyöpaikasta on erityisesti jäänyt mieleen. Ja se oli pelko. Joku ajattelee, että aika normaalia kai se on hautuumaalla vähän pelätäkin. Ei, en minä sitä hautausmaata pelännyt. Lapiolla kaivoimme vanhemman haudankaivajan kanssa hautoja ja sitten käsin siirsimme syrjään luut ja arkkujen metalliset osat, jotka eivät olleet vielä maatuneet. Mitäpä kuolleita pelkäämään.

Mutta ne elävät! Tai oikeastaan vain se yksi. Kai sitä pomoksikin sanottiin. Häntä minä pelkäsin. Ääni oli kova ja ilme vihainen. Ja miten niin monta kertaa sattuikin niin, että joku kone meni rikki tai tein jonkin asian ”väärin”. Sain kuulla muutakin kuin kunniaani. Minua verrattiin vanhempaan veljeeni, joka edellisinä kesinä oli ollut samassa työssä eikä hän koskaan rikkonut koneita tuolla tavalla. En minäkään niitä mielestäni tahallani rikkonut, ne koneet eivät vain kestäneet… Muistan, miltä tuntui aamulla työnjaossa, kun pomo antoi minulle muutaman kuukauden ikäisen ajettavan leikkurin ja sanoi, että tätä älä nyt sitten riko. Se jännitys, kun lähdin sillä leikkaamaan ruohoa. Ja se konkreettisen pysäyttävä tunne ja järkytys, kun parin tunnin ajon jälkeen kone leikkasi kiinni! Ei kukaan sanonut, että välillä pitää pysähtyä ja tarkastaa, onko koneessa öljyä… Arkana, pettyneenä ja mieli maassa, katse jos mahdollista vieläkin alempana menin toimistoon. Sanoja ei tarvittu, viesti oli selvä molemmin puolin. Siihen loppui minun lupaava ruohonleikkuu-urani. Sen jälkeen puhdistin koneita ja tein erityisesti niitä lapiohommia.

No, menneet ovat menneitä ja kaik on anteeks!

Oppia olen saanut siis myös kantapään kautta. Jos joku asia Herramme elopellolla työskentelyssä erityisesti innostaa ja rohkaisee, niin se on se, että kaikki työ mutta myös välineet ovat Jumalan! Niin, ihan kaikki. Kaikki työntekijät, kaikki välineet, koneet, laitteet, aikakin, ihan kaikki. Ja jos on lusikalla annettu, ei Jumala kauhalla vaadi. Mikä evankeliumi, mikä vapauttava uutinen. Kelpaan tällaisena. Eikä haittaa, jos terä tylsyy tai rengas irtoaa. Ne korjataan. Kaikki järjestyy.

Täytyy muistaa ja ymmärtää, että kaikki tarvitsevat huoltoa. Akku lataamista, leikkuri puhdistamista, laakerit rasvaamista. Silloin kestävät niin välineet kuin niiden käyttäjätkin.

On siis hyvä aloittaa uusi vuosi perushuollolla ja mennä messuun. Minä jo kävin, ja oli hyvä. On tärkeää nollata menneet, pyytää anteeksi ja saada anteeksi eli omistaa anteeksiantamus ja sitten mennään iloisin mielin töihin. JA vaikka joku joskus vähän narisee tai kolisee ja menee ihan irti-poikki rikki, niin mitäpä se haittaa? Korjataan se ja matka jatkuu. Hyvää ja siunattua uutta vuotta sinulle!