Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu Blogit Antero Rasilainen
Antero Rasilainen
Pääsihteeri

Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen tai
p. 045 134 4634


Matkakertomuksia Venäjältä
- Karjalan kierroksella - Sortavala - Kemi 22.-26.2.2017


Matkakertomuksia vuosien varrelta
Antero, kuva Upi Vuorenoja



Hiljainen viikko?
Kirjoittanut Antero Rasilainen   

Olit soittanut viime viikolla, puhelimessani oli sinun numerosi vastaamattomissa puheluissa. Missä lie olin, mutta en voinut vastata. Huomasin siis, että olit soittanut, ja yritin soittaa takaisin, mutta puhelimesi oli suljettu.  Laitoin tekstiviestin, kysyin kuulumisia ja jäin odottamaan. Hiljaisuus. Et vastannut. Muutaman päivän kuluttua katsoin puhelimeni tiedoista lähetetyt tekstiviestit ja huomasin, että puhelimesi on yhä kiinni. Et ole saanut viestiäni. Yritin soittaa, mutta vastaus oli: ”Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä.”

En saanut rauhaa, oli lähdettävä soittamaan ovikelloa, onko kaikki hyvin. Ensimmäinen kellon soitto, - ei mitään ääniä. Toinen, pidempi ja kovempi ja odotin. Hiljaisuus… - kunnes kuulin, että väliovi avattiin ja kohta myös ulko-ovi.

Siinä me seisoimme, rappukäytävässä, toisiamme katsoen, hämmentyneinä. Pyysit anteeksi, koti on sellaisessa kunnossa, että et halua minun näkevän sinne sisälle. Kerroin, että en ole tullut tekemään tupatarkastusta, olin vain huolissani, kun olit soittanut, mutta sitten en saanut sinuun yhteyttä. Kerroit, että tällaista tämä on…  on niin tyhjä olo. Eikä sellaista kestä selvin päin. Pitäisi olla syy herätä, syy olla lähtemättä kauppaan hakemaan olutta, näin se vain menee. Yritin valaa toivoa ja rohkeutta ja ymmärsin, että hän oli tosissaan kun hän katsoi silmiini ja sanoi: ”Antsa, kiitos.” ”Kiitos kun tulit, kiitos kun välität.”

Niin, sitä toivon, että olisin osannut jättää hänelle yhden syyn herätä uuteen päivään, seuraavaan päivään, - kokemuksen siitä, että haluan olla ystävä. Rinnalla kulkija ja toivon luoja. Siunausta sinulle ystäväni, hiljaiseen viikkoosi, sen tyhjyyteen ja epävarmuuteen. Muista kuitenkin se, että et ole yksin, et koskaan.

 
”Paha moka”
Kirjoittanut Antero Rasilainen   

 

Ei ollut ensimmäinen kerta, - eikä viimeinen, mutta taas se tuli tehtyä. Paha moka.

Tampereella vietettiin yhdistyksemme 4-vuotisjuhlia. Lauantaina oli jäsenistölle suunnattu yhteisen keskustelun ja pohdinnan paikka. Yhdistyksemme on syntynyt ikään kuin alhaalta päin, ja halusimme kuulla, mitä jäsenistömme ajattelee tässä tilanteessa. Mitä on koettu, mitä haluamme yhdessä olla tekemässä Jumalan valtakunnan hyväksi. Oli raskas mutta hyvä päivä. Sitten koitti sunnuntai. Menimme rouvan kanssa messuun hyvissä ajoin, olin luvannut käydä sakastissa varmistamassa, onko avustajia tarpeeksi. Rouvani jäi istumaan kirkon penkkiin kun kävelin kohti alttaria ja sakastia. Lukupulpettiin tuli samaan aikaan ystäväni, jonka kanssa vaihdoimme muutaman ajatuksen edellisestä päivästä ja edessä olevasta juhlasta. Sitten menimme yhdessä sakastiin.

Kaikki oli kunnossa, papistolla albat päällä ja avustajia riittävästi. Sain siis palata kirkonpenkkiin. Paitsi että matkani keskeytettiin. Erään penkin reunassa istuva rouvashenkilö nousi sen verran, että sai hihastani kiinni ja pysäytti minut. Hämmennyin, koska en tuntenut häntä. Ja sitten sain kuulla ”kunniani”. ”Kuule poika, teit tosi pahan mokan!” Oli hämmentynyt ja yhtä kysymysmerkkiä ja odotin, että rouva jatkaisi. Eikä kauaa tarvinnut odottaa. ”Sinä ja ystäväsi ette kumpikaan ole pappeja, te juttelitte äsken alttarilla. Se on pyhä paikka. Tosi paha moka.” Yritin selittää, että ai, en minä mielestäni ollut alttarilla vaan lukupulpetin vierestä suoraan kulkemassa sakastiin. Ei auttanut. Kyllä te olitte alttarilla. Ja niin jouduin vain toteamaan, että anteeksi, tarkoitukseni ei ollut loukata teitä, en ymmärtänyt, että te voisitte kokea minun loukkaavan alttarin pyhyyttä. Rouva leppyi hieman ja totesi, että, että saat anteeksi. Ja jatkoi vielä: ”mutta oli se tosi paha moka!”

Niin, pari asiaa jäi vaivaamaan tuossa kohtaamisessa. Ensimmäinen on se, että huomaan, kuinka suuri tarve minulla on selitellä. Perustella tekemisiäni, en tehnyt sitä tahallani. Jos olen loukannut toista, jos olen rikkonut Jumalaa ja lähimmäistäni vastaan, mitä väliä sillä on, että en tehnyt sitä tahallani. Toinen odottaa minulta anteeksipyyntöä, miksi selittelisin, miksen vain pyytäisi anteeksi. Sillä mitä tapahtuukaan, - tai ainakin pitäisi tapahtua sen jälkeen kun synti on tunnustettu ja pyydetty anteeksi. Se on saatu anteeksi eli unohdettu. Tai ainakin sen pitäisi olla unohdettu. Sitä ei siis enää ole. Siksi olisin halunnut sanoa tuolle rouvalle viimeisen kommentin:” mutta oli se tosi paha moka!” jälkeen: Ai mikä moka? Jos kerran annetaan anteeksi niin annetaan sitten kunnolla, ettei tarvitse jälkeenpäin muistella, riittikö se anteeksiantamus peittämään ihan kaikki synnit ja rikkeet. Joka on saanut paljon, voi myös antaa paljon. Ja on meillä rikas isä, kaikkien hyvien lahjojen antaja, opetellaan siis antamaan ja jakamaa ennen kaikkea Hänen omastaan. Iloista mieltä nyt, kun lähdemme seuraamaan Vapahtajamme jalanjälkiä kohti Golgataa. Siellä meille osoitetaan, mitä on pyyteetön itsensä antava rakkaus. Siunattua hiljaista viikko sinulle. 

 

Viimeksi päivitetty 15.08.2012 19:27
 
Muista minua!
Kirjoittanut Antero Rasilainen   

 

Tunnistatko nuo sanat, pyynnön, hädän, pelon, joka noiden sanojen takana on? Omakohtaisesti tai jonkun läheisesi sanoiksi? Minä tunnistan… Tänään olen ihmetellyt erityisesti sen toisen ristinryövärin kanssa näitä sanoja. Mutta mukana yhteisessä ihmettelyssä ovat olleet niin Simson, äiti Hanna, kuningas Hiskia, Job, kuningas Daavid,   profeetta Jeremia. Ja jokaisella heillä on oma syynsä tuohon rukoushuutoonsa.

Simsonink kohdalla oli edessä nää viiminen taisto, katkeraan loppuun tähtäävä taisto, mutta hän oli siihen valmis. Vielä tämän kerran, - muista minua. Ja Herra muisti, SImson kuoli tuossa voimainponnistuksessa.

 

Tuom.16:28. Silloin Simson huusi Herraa avukseen ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, muista minua! Anna minulle vielä tämän kerran voimia, että saisin yhdellä kertaa kostetuksi filistealaisille molempien silmieni menetyksen!"

 

 

Viimeksi päivitetty 05.04.2012 09:43
Lue lisää...
 
”Oletko uskossa?”
Kirjoittanut Antero Rasilainen   

Oho, olipas suora kysymys! Ja paikka, missä kysymys esitettiin, oli erikoinen. Olin hammaslääkärissä, alaleuka puudutettuna ja pora suussa valmiina töihin! No, ei tilanne ehkä noin dramaattinen ollut mutta yllättävä kyllä.

Viimeksi päivitetty 05.03.2012 08:48
Lue lisää...
 
Vuoristoradalla?
Kirjoittanut Antero Rasilainen   

Eletään joulukuuta ja etelän mailla en ole nyt ollut, Linnanmäkikin on kiinni, missä siis vuoristorata? Se on lähempänä kuin uskotkaan, se on omassa sydämessä. Vai osaatko sinä hallita tunteitasi? Iloja, suruja, kiitollisuutta ja pettymyksiä. Ne tulevat ja menevät. Ja niiden keskellä olen saanut tänä syksynä elää ja tehdä tuttavuuttakin.

Viimeksi päivitetty 26.01.2012 15:14
Lue lisää...
 
« AlkuunEdellinen12345678910SeuraavaLoppuun »

Sivu 4 / 13