Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Rististä
Kirjoittanut Erja Kalpio   

Risti on kompastuskivi. Se on häpeäpaalu. Se on voiton merkki. Se muuttaa epäonnistumisen voitoksi. Elämään sisältyy tappioita, virheitä, lankeemuksia, vääriä valintoja, jotka saavat aikaan syyllisyyttä ja häpeää. En osaa, en pysty, enkä täytä mittaa. Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa täyttyivät kaikki nuo epäonnistumiset, ei Jeesuksen toimesta, vaan ihmisten mielissä.

Ristin sanomaan kuului pääsiäislammas, jonka tuli olla virheetön. Juutalaiset saivat valita Barabbaan ja Jeesuksen väliltä, he valitsivat virheettömän pääsiäislampaan.

Hepr. 10: 12 Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. 13 Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, 14 kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.

Ristinkuolema oli häpeällinen tapa ihmisen tultua naulituksi julkisesti. Teloituksen ytimenä oli ruumiin julkinen häpäisy, jossa tuomitun tuskat olivat hirvittävää katsottavaa. Ristiinnaulitseminen oli täydellinen häpeä ja epäonnistuminen ja juuri siinä näkyy Jumalan suuri voitto: tappio oli uuden alku ja täydellinen voitto. Kristuksen ylösnousemus oli voiton kruunu.

Ja tämä on minunkin toivoni: minun syntini, minun elämäni on naulittu Jeesuksen kanssa ristille. Todellisena ihmisenä Jeesus samastuu syntiimme ja kärsimyksiimme. Sen sijaan, että langenneessa ihmisyydessämme kääntyisimme pois Jeesuksesta, Jumala kutsuu meitä painautumaan Häneen.

Viimeisenä kuuliaisuuden tekona Jeesus ottaa päälleen menneen, nykyisen ja tulevan syntimme koko painon ja vie sen kanssaan kuolemaan. Jeesus siis kantaa synnin – olipa se sitten oman valintamme kautta meissä syntynyttä tai jonkun toisen tahdon kautta päällemme tullutta. Jeesus otti päälleen kaiken, mikä erottaa meidät Isän rakkaudesta. Kaiken.

”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme.” (2 Kor 5:21)

Tämä pääsäisen sanoma minulle – ja toivottavasti myös sinulle: koko minun elämäni on kannettu ristille ja minua kutsutaan elämään Jeesuksen ylösnousemuksesta käsin. Kristuksen ylösnousemusvoimasta. Pyydetään, että Jumalan Henki saa avata ymmärryksemme ja koko elämämme tälle todellisuudelle!

 

Viimeksi päivitetty 01.04.2015 11:47