Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu Blogit Pekka Kiviranta Hajamerkintöjä
Hajamerkintöjä
Kirjoittanut Pekka Kiviranta   

Tein haastattelun Miika Auvisesta. Tämän vuoden alusta Miika on ollut vetämässä kansainvälisen OpenDoors -järjestön Suomen toimintaa. Tai itse asiassa se on vasta alkamassa, Suomen järjestö perustettiin loppukeväästä ja toiminta on lähtemässä liikkeelle.
Useimmille järjestön nimi lienee aika vieras. Mutta se on järjestö, joka tahtoo toimia vainottujen kristittyjen tukemiseksi. Erityisesti se haluaa hakeutua juuri sinne, missä kristittyjen elämä on kaikkein vaikeinta. Järjestö myös tekee vuosittain listauksen 50 maasta, jossa tilanne on pahin.
Viime vuosien aikana, tai ehkäpä ihan viimeisen vuoden aikana, on täälläkin havahduttu siihen, että tänäänkin kristityt joutuvat kokemaan vainoa eri puolilla maailmaa. Miikan mukaan yli 100 miljoonaa kristittyä elää eri tasoisen vainon keskellä. Järjestö itse luokittelee esitteessään vainot neljään luokkaan: Täydellinen vaino, äärimmäinen vaino, voimakas vaino ja kohtalainen vaino. Kolmeen ensimmäiseen luokkaan kuuluu yhteensä 33 maata, täydellisen vainon maita ovat Pohjois-Korea, Somalia ja Irak.
Inkerin kristityiltä monet olemme saaneet kuulla siitä, mitä on elää vainon keskellä.
Miika haastaa meidät kaikki rukoilemaan näiden vainojen keskellä elävien sisariemme ja veljiemme puolesta. Ja kiitoksella on syytä muistaa sitä, kuinka hyvin meillä on: Saamme vapaasti uskoa ja kokoontua.

****

Näihin aikoihin vuodesta julkaistaan seurakuntien tilastot edelliseltä vuodelta. Itse olen tarkkaan lukenut varsinkin pääkaupunkiseudun seurakuntien tilastot. Oma näkemykseni on, että se, mitä nyt tapahtuu pääkaupunkiseudulla ja varmastikin myös muutamassa muussa suuressa kaupungissa, se on kohta todellisuutta eri puolilla.
Nyt taitaa ensimmäisen kerran olla todella pitkään aikaan se tilanne, että joidenkin seurakuntien alueella luterilaiseen kirkkoon kuuluu alle puolet alueen väestöstä. Helsingissä on nyt kaksi tällaista seurakuntaa.
Mutta kokonaisuudessa voisi sanoa, että kaikki tilastot menevät alaspäin. Kirkkoon kuuluminen, kasteet, kirkolliset avioliittoon vihkimiset, rippikoulu. Kristillisten hautausten osuus on edelleen säilynyt hyvin korkeana.
Lähetyskenttä ei ole enää vain jossakin kaukana, vaan se on tullut lähelle. Entistä enemmän lähellämme on niitä, joita ei ole kastettu, jotka eivät tiedä mitään Jeesuksesta, joille kristillisen uskon perusasiat ovat täysin vieraita. Moni muualta tänne tullut, työn tai opiskelujen vuoksi, ja viimeksi pakolaisena, muodostaa oman ryhmänsä, kun mietitään, miten meidän kirkkona tulisi toimia.
Ainakin se haastaa meidät rukoukseen, mutta myös selventämään itsellemme syvemmin, mitä me uskomme, että osaamme vastata, kun meiltä kysytään.

****

Pitkään olen ollut sitä mieltä, että tavoitavan nuorisotyön paras väline on letut. Mennään sinne, missä nuoria on, pystytetään muurikkapannu ja aletaan paistaa. Pian on nuoria paikalla ja siinä sitä sitten voi kertoa, keitä ollaan ja miksi tultiin. Ilmainen lettu panee monen kysymään, miksi näin teette.
Espoon markkinoilla paistoimme lettuja ja kelpasivat ne aikuisillekin. Samalla keräsimme eri tavoin rahaa Kemin seurakunnan hyväksi ja kerroimme seurakunnan tilanteesta.
Nyt suunnittelemme menoa lähellä olevan, pääosin nuoria miehiä majoittavan vastaanottokeskuksen pihaan lettupannujen kanssa. Yhteistä kieltä ei kovin paljon liene, mutta ehkä letut maistuvat heillekin. Yhdessä ruokailu luo yhteyttä, joka ylittää kulttuuri-, kieli-, uskonto- ja muut rajat.

***

Muutoin elämään kuuluvat ne keskeiset työmme muodot. Kirkkopyhät, lähetysjuhlat, raamattupäivät, Siionin Kanteleen seurat. Niistä saan itsekin aina voimia, joita eri tehtävissä tarvitsemme. Kiitos sinulle, kun omalla paikkakunnallasi kannat vastuuta ja avaat ovia työntekijän tulla.

Siunausta jokaiseen päivääsi

Pekka

 

 

Viimeksi päivitetty 11.08.2017 10:56