Evankelinen lähetysyhdistys ry, Kokkolantie 12 43500 KARSTULA. Puh: 040 415 9416. Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Etusivu Blogit Raili Mäkitalo Tapaamisen ilo vuonna 2012
Tapaamisen ilo vuonna 2012
Kirjoittanut Raili Mäkitalo   

”Kiva nähdä!” – No, olipa ilo tavata!” - Näitä lausahduksia saatat kuulla, kun tapaat jonkun ystävän, jota et vähään aikaan ole tavannut. Venäläisessä kulttuurissa taas puolestaan on viehättävä ja kohtelias tapa mainita heti keskustelun alussa sinut nimeltä. Ainakin itse pidän siitä tavasta. Tapaamani ihminen osoittaa, että juuri Sinulle, tai pikemminkin juuri Teille (venäläinen kohtelias käytäntö vanhempaa ihmistä kohtaan) haluan kohdistaa kysymykseni tai keskustelun aiheeni. Venäläinen tuttavani, lausumalla kohteliaasti etunimeni, pyytänee samalla, että ihmisenä olet arvostettava, huomion arvoinen. Olet nimeltä kutsuttu! Raamatussakin sanotaan: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” Jes. 43
Puhelimessa tai jopa palautteena puheeni jälkeen olen kuullut hiljattain myös sanat: ”Mukava kuulla ääntäsi!” Kyseinen lausahdus jättää lämpimän ”jälkimaun” sille, jolle lausahdus on osoitettu. Toivon kaikkien noiden lausahdusten tarkoittavan - ei vain kohteliaisuutta - vaan oikeasti ääneen lausuttuja totuuksia. Ts. että juuri tuo lausahdus on totta!

Lasta on hyvin vaikea petkuttaa, vaikka yrittäisit huijata häntä sanoillasi tai ilmeilläsi. Muistan vuosia sitten erään nuoren toteamuksen kehitysvammaisista, että ”he ovat harvinaisen aitoja ihmisiä!” Samaa mieltä olen minäkin. He näyttävät tunteensa ainakin aidosti ja sensuroimatta! Myös täysin sokea ihminen lukee juuri sinun äänestäsi paljon enemmän kuin näkevä. Hän kartoittaa äänestäsi, kuka olet ja millainen olet. ”Onpa mukava kuulla äänesi!” - Jos laulat tai luet Jumalan sydämeltä tullutta sydämellistä keskustelua tai puhetta!

Jumalan armon ”aurinko” voi paljastaa kuoremme ja sen allakin piileskelevät likapesäkkeet. Aidosti me voimme silloin ainakin tunnustaa syntimme, pyytää niitä anteeksi ja aloittaa alusta, kuten oppilas kuultuaan opettajan sanat selkänsä takaa: ”Saat aloittaa alusta”. Vahingossa musteella sotkettuaan vihkonsa kirjoitettavan sivun pieni oppilas opettajansa luvalla aloitti aivan uudelta sivulta helpottuneena. Mustetahra peittyi opettajan armahtavaan kehotukseen, eikä se hetken päästä enää haitannut pienen oppilaan työskentelyä.
Kiva nähdä!
Pyritään kohtaamaan lähimmäiset jokapäiväisen – mutta aina uuden Armon varassa – Jeesuksen Kristuksen rakkaudella, kohteliaasti, huomioiden, mutta myös omat virheemme myöntäen ja niitä anteeksi pyytäen. Silloin meidän kanssamme on helpompaa ja myös meillä itsemme kanssa on huomattavasti helpompaa kaiken työn ja touhun keskellä kuin mitä on aina jäytävän ja näkyvän ”mustetahran” eli tunnustamattoman synnin kanssa. Näillä ajatuksilla avaan tämän kuluvan vuoden Railin nurkassa vieraileville.

Elyn vihreä nauha ystävyyden puuhun
Antero kiinnittämässä Elyn vihreää nauhaa Vienan Kemin kulttuuritalon ystävyyden puuhun
Viimeksi päivitetty 11.04.2012 20:49